Aseeminen kirjoitus lempeänä siltana kuvan ja sanan välillä
Voiko kirjoittaa merkityksiä ilman sanoja?
Voiko kuvaa tarkastella visuaalisen kirjoituksen keinoin?
Näitä kysymyksiä olen pohtinut siitä lähtien, kun aseeminen kirjoittaminen tuli osaksi omaa taideterapeuttista työskentelyäni.
Vuonna 2021 tapasin terapia-asiakkaan, joka kaipasi ilmaisuunsa ”jotain uutta”. Terapian edetessä hänen kuvallinen ilmaisunsa alkoi muuttua ja uusia virtauksia tuli mukaan työskentelyyn, mutta siirtyminen kuvasta kirjoittamiseen tuntui vaikealta. Asiakas kertoi kiinnostuneensa aseemisesta runoudesta ja tutustuttuani siihen ehdotin, että kokeilisimme aseemista kirjoittamista osana ekspressiivistä taideterapiaa.
Kokeilu avasi jotakin uutta.
Siitä lähtien olen tutkinut aseemisen kirjoittamisen mahdollisuuksia ekspressiivisessä taideterapiassa sekä yksilö- että ryhmätyöskentelyssä. Myöhemmin pyysin pitkäaikaista kollegaani, ryhmätaideterapeutti Tommi Ojalaa, kokeilemaan menetelmää omassa työssään. Hän on käyttänyt sitä syöpäkuntoutujien yksilö- ja ryhmätaideterapiassa. Yhteiset kokemuksemme ovat vahvistaneet ajatustani siitä, että aseeminen kirjoittaminen voi toimia lempeänä siltana kuvallisen ja sanallisen ilmaisun välillä.
Kun kirjoittamisen ei tarvitse tarkoittaa mitään
Aseeminen kirjoittaminen muistuttaa kirjoitusta, mutta se ei ole luettavaa tekstiä perinteisessä mielessä. Se voi syntyä viivoista, merkeistä, rytmistä ja käden liikkeestä. Kirjoittaminen vapautuu kielellisistä säännöistä ja muuttuu konkreettisiksi visuaalisiksi jäljiksi.
Juuri tämä tekee siitä kiinnostavan.
Meillä on usein ajatus, että kun katsomme kuvaa, meidän pitäisi osata kertoa siitä jotakin. Mitä kuva kertoo sinulle? Mitä tässä kuvassa tapahtuu? Mitä jokin muoto tai väri tahtoo kertoa?
Joskus sanat tulevat helposti. Joskus eivät.
Joskus sanoihin liittyvät vaatimukset voivat jopa viedä kauemmas siitä kokemuksesta, jota yritämme tavoittaa.
Kuva: Aseemisen kirjoituksen työvälineitä; luonnosta keräämiäni oksia ja risuja
Aseemisessa kirjoittamisessa ollaan läsnä tekemisessä ja olemisessa ja ei tietämisen tilassa. Voi vain kuljettaa kättä ja piirrintä paperilla. Viiva voi olla kevyt tai painava, nopea tai hidas, hapuileva tai määrätietoinen. Se voi seurata kehon luonnollista liikettä. Se voi olla oksalla piirretty jälki jostakin, jota emme vielä osaa sanoittaa.
Eräs taideterapia-asiakas kuvasi kokemustaan näin:
”Ei tarvitse merkitä mitään. Juuri siinä piilee suuri vapaus.”
Kuva: Siuntion Pyhän Pietarin kirkko, Meidän kaikkien urkujuhlat 2026 ja mahdollisuus kirjoittaa aseemista kirjoitusta urkumusiikin ja tilan inspiroimana.
Kuvasta kirjoitukseen ja kirjoituksesta takaisin kuvaan
Ekspressiivisessä taideterapiassa yksi keskeinen ajatus on liikkuminen taidemuodosta toiseen. Kuva voi herättää liikkeen, liike voi synnyttää ääntä, ääni voi muuttua kirjoitukseksi, sanoiksi ja takaisin kuvaksi. Taiteenlajit ruokkivat toinen toisiaan ja voivat viedä kokemusta eteenpäin uudella, merkityksiä syventävällä ja avaavalla tavalla. Aseeminen kirjoittaminen asettuu tähän välitilaan erityisen kiinnostavasti.
Se on samanaikaisesti kirjoitusta ja kuvaa.
Kun kirjoitan aseemisesti, en vielä kirjoita ajatustani varsinaisiksi sanoiksi. Teen näkyväksi jotakin, joka on ehkä vasta syntymässä. Viiva, rytmi, paino ja liike voivat alkaa kertoa jotakin ennen kuin mieli löytää sille sanat.
Valokuvani ja siihen liittyvä aseeminen kirjoitus ja runous
Olen alkanut käyttää menetelmää myös omien taidevalokuvieni tarkastelussa. Valokuva voi sisältää paljon sellaista, jota en kuvaa tehdessäni vielä tietoisesti tiedä. Kun palaan kuvaan myöhemmin, siinä voi alkaa näkyä uusia merkityksiä. En halua pakottaa niitä sanoiksi ja tulkinnoinksi. Sen sijaan voin lähestyä kuvaa aseemisen kirjoittamisen kautta.
Kuva synnyttää kirjoituksen ja kirjoitus alkaa puolestaan ruokkia kuvaa.
Ja vähitellen jotakin kuvassa olevaa voi siirtyä kohti sanoiksi luettavaa muotoa.
Tässä kohtaa minua kiinnostaa erityisesti se, kuinka taide voi synnyttää taidetta. Valokuva ei olekaan prosessin päätepiste, vaan se voi olla uuden ilmaisun alku ja jatkumo. Aseeminen kirjoittaminen voi avata kuvasta uuden kerroksen, joka puolestaan voi johtaa takaisin kuvaan ja sen tarkasteluun.
Intermodaalinen työskentely voi näin muodostaa jatkuvan liikkeen taidemuodosta toiseen.
Kuva: Monotypiaa ja aseemista kirjoittamista työhuoneellani ruokatauolla.
Kuva: Aseemisen kirjoittamisen välineitä, siveltimiä ja mustetta.
Kuva: Monitaiteista työskentelyä low skill high sensity -asenteella
Aseemisen kielen tulkki
Aseemiseen kirjoittamiseen liittyy myös leikki.
Olen kehittänyt työskentelyyn ajatuksen ”aseemisen kielen tulkista”. Pienet hahmot ja arkiset esineet voivat toimia tulkkeina, joiden kautta aseemista kirjoitusta voidaan pysähtyä katsomaan uudesta näkökulmasta.
Tulkin mukaan ottaminen muuttaa asetelmaa hieman leikilliseksi. Sen sijaan että minun pitäisi itse heti tietää, mitä tekemäni jäljet tarkoittavat, voin käyttää mielikuvitustani ja olla leikkitilassa antaen lelutulkin katsoa niitä kanssani.
Mitä tämä hahmo näkee tekemässäni kuvassa?
Mitä se haluaa kertoa kertoa minulle kuvasta?
Millainen tarina voisi syntyä, jos hahmo kertoisi sen?
Mielikuvitus ja leikki saavat tulla mukaan, kun oma ajatus jumittaa.
Tulkki voi auttaa silloin, kun oma ajatus tuntuu jumittuvan. Se voi avata uuden näkökulman ja auttaa löytämään jotakin sellaista, minkä olemassaolosta ei vielä tiennyt. Olen käyttänyt aseemisen kielen tulkkeja omassa taidetyöskentelyssäni sekä yksilöasiakkaiden ja taideterapiaryhmien kanssa.
Viiva ja sen luonne kertovat ja tietävät ennen kuin minä tiedän
Ehkä juuri tämä on se asia, joka minua aseemisessa kirjoittamisessa kaikkein eniten kiinnostaa.
Viiva voi tietää ennen kuin minä tiedän.
Viivan luonne ja olemus ovat yhteydessä kehon vireystilaan, tunteeseen tai mielikuvaan ennen kuin siitä on muodostunut selkeää ajatusta. Kun tekemiselle ei aseteta vaatimusta oikeista sanoista tai valmiista merkityksestä, voi syntyä jotain aivan uutta.
Aseeminen kirjoittaminen on matalan taidon ja korkean herkkyyden menetelmä. Sen tekemiseen ei tarvita kirjoittamisen taitoa. Tarvitaan vain mahdollisuus kokeilla ja antaa käden liikkua.
Minulle tässä on jotakin hyvin olennaista myös taiteessa.
Taiteen ei aina tarvitse selittää. Sen ei tarvitse heti kertoa, mitä se tarkoittaa.
Joskus merkitys syntyy vasta tekemisen, katsomisen ja uudelleen tekemisen kautta ja dialogin kautta.
Kuva: monotypia ja aseeminen kirjoitus, Mari Sarviaho
Taiteiden välinen työskentely vie eteenpäin
Olen huomannut tämän myös omassa valokuvauksessani. Valokuva voi olla havainto, talletttu muisto vaikuttavasta maisemasta, hetkestä tai tunnelmasta, mutta samalla se voi sisältää jotakin paljon enemmän. Kun palaan kuvaan myöhemmin, se alkaa elää uudelleen.
Aseeminen kirjoittaminen antaa minulle mahdollisuuden lähestyä myös valokuvaa toisesta suunnasta
En kysy ensimmäisenä: ”Mitä tämä kuva tarkoittaa?”
Voin kysyä: ”Mitä tämä kuva herättää?” Ja sitten antaa käden piirtämän jäljen vastata.
Viiva voi synnyttää muotoja ja rytmejä ja ne täyttävät tilan sekä pinnan.
Aseemisen kirjoituksen muotokieli voi puolestaan viedä liikkeeseen, väriin, materiaan tai mielikuvaan. Näin taiteen eri muodot alkavat keskustella keskenään.
Minulle aseeminen kirjoittaminen onkin ennen kaikkea lempeä silta – silta kuvan ja sanan, kehollisen kokemuksen ja ajattelun sekä tietoisen ja vielä sanoittamattoman välillä. Se on silta, jota pitkin ei tarvitse kulkea tietäen, mihin on menossa. Useimmiten riittää, että aloitan ja ylipäätään lähden liikkeelle kokeillen eri menetelmiä ja välineitä.
– Mari Sarviaho
