Taiteilijan sana
Valokuvissani maisema on muistia kantava tila, jossa elämä ja kuolema, näkyvä ja näkymätön, kietoutuvat yhteen. Työskentelen monivalotusten avulla yhdistäen maisemia eläinten luihin, sulkiin ja muihin jälkiin paikoissa, joissa ne ovat kerran olleet osa ympäröivää luontoa. Teokseni tarkastelevat luonnon jatkuvaa kiertoa ja kaiken elävän keskinäistä yhteyttä. Eläimen jäänteet eivät näyttäydy päätepisteenä, vaan muutoksena ja jatkumona – osana maiseman omaa muistia.
Suomalaisessa kansanperinteessä lintuja pidettiin maailmojen välisinä viestinviejinä. Erityisesti joutsen liitettiin pyhyyteen ja rajaan elävien maailman ja Tuonelan välillä. Myös vanhat puut ja pyhät paikat nähtiin tiloina, joissa näkyvä ja näkymätön saattoivat kohdata.
Pohjoinen maisema, saaristo ja hiljaisuus ovat työskentelyni lähtökohtia. Kaksoisvalotusten avulla pyrin tekemään näkyväksi maisemaan jääneen läsnäolon – sen hengen, joka säilyy myös katoamisen jälkeen. Valokuvataiteeni tuo esiin luonnon arvon, vanhojen metsien erityisen kauneuden, ikiaikaisia merkityksiä ja niiden hoitavan vaikutuksen.