Olen valokuvaaja, taideterapeutti ja kuvataideopettaja Mari Sarviaho.
Kaikessa mitä teen tarvitsen kykyä pysähtyä, kuunnella ja olla läsnä. Töissäni yhdistyvät visuaalinen osaaminen ja luovuus, kohtaaminen sekä ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin vahvistaminen.
Olen kiinnostunut luonnon merkityksistä hyvinvoinnille. Valokuvaajana työskentelen erityisesti taidevalokuvan, henkilökuvauksen ja luontokuvauksen parissa. Kuvatessani haluan pysähtyä maiseman äärelle, nähdä ja tuoda näkyväksi sen erityispiirteitä.
Omaa luontosuhdettani pidän yllä retkeilemällä ja hakeutumalla mahdollisimman usein luonnon helmaan. Myönteiset ja merkitykselliset luontokokemukset ovat vahvistaneet luontosuhdettani ja lisänneet haluani pitää siitä hyvää huolta.
Pitkä työkokemukseni erilaisten ihmisten parissa yhdistää taiteellisen, pedagogisen ja terapeuttisen osaamisen. Minulle on tärkeää kohdata ihminen arvostavasti, vahvistaa hänen omia voimavarojaan ja antaa tilaa luovuudelle, oivalluksille ja merkityksellisille kokemuksille. Valokuvatessani sama läsnäolo suuntautuu luontoon: haluan tehdä näkyväksi sen erityisyyttä, monimuotoisuutta ja kauneutta.
Koulutus
Media-alan ammattitutkinto (valokuvaaja, AT)
Gradia, Jyväskylä | monimuoto-opinnot, aloitettu 1/2026 (kesken)
Ekspressiivinen taideterapeutti
Inartes-instituutti, Helsinki | 2022
Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti
Step-koulutus, Järvenpää | 2024
Kuvataideopettaja
Taideteollinen korkeakoulu / Aalto-yliopisto | 1998
Kasvatustieteen maisteri
Joensuun yliopisto, Savonlinna | 1994
Luokanopettajan koulutus, erikoistuminen kuvataiteeseen ja erityispedagogiikkaan
Psykologian perusopintoja
Turun avoin yliopisto, Psykologian perusopinnot (23 op) | 2021
Taiteilijan sana
Valokuvissani maisema on muistia kantava tila, jossa elämä ja kuolema, näkyvä ja näkymätön, kietoutuvat yhteen. Työskentelen monivalotusten avulla yhdistäen maisemia eläinten luihin, sulkiin ja muihin jälkiin paikoissa, joissa ne ovat kerran olleet osa ympäröivää luontoa. Teokseni tarkastelevat luonnon jatkuvaa kiertoa ja kaiken elävän keskinäistä yhteyttä. Eläimen jäänteet eivät näyttäydy päätepisteenä, vaan muutoksena ja jatkumona – osana maiseman omaa muistia.
Suomalaisessa kansanperinteessä lintuja pidettiin maailmojen välisinä viestinviejinä. Erityisesti joutsen liitettiin pyhyyteen ja rajaan elävien maailman ja Tuonelan välillä. Myös vanhat puut ja pyhät paikat nähtiin tiloina, joissa näkyvä ja näkymätön saattoivat kohdata.
Pohjoinen maisema, saaristo ja hiljaisuus ovat työskentelyni lähtökohtia. Kaksoisvalotusten avulla pyrin tekemään näkyväksi maisemaan jääneen läsnäolon – sen hengen, joka säilyy myös katoamisen jälkeen. Valokuvataiteeni tuo esiin luonnon arvon, vanhojen metsien erityisen kauneuden, ikiaikaisia merkityksiä ja niiden hoitavan vaikutuksen.